Ennenkaikkea se on mielentila, ilmpulsiiviuus ottaa vallan ja rupee vituttamaan kun kaikki muut käy maissintähkillä kun itsellä on rakettipolttoainetta tankissa. Olemisen vaikeus, keskittymisen hapuilu aiheesta aiheeseen. Parisuhde kovilla, juurikin tämän impulsiivisuuden takia, ei ehdi miettiä mitä sanoo ennenkun sanoo. Lääkitystä en lääkärin määräyksestä tähän sairauteen ole vielä onnistunut taustojeni takia hommaamaan.

Ilman ADHD:tä ei olisi evoluutiossa selvitty näin pitkälle "nentti" ei osaa päättää arpoo ja miettii, mulle se on joko tai ei. ehkä ei ole vaihtoehto. Aina on ollut joku ADHD historian kirjoissa joka on sen päätöksen tehnyt ja välittänyt informaatiota eteenpäin joka myöskin on mahdollistanut sen että olemme kehittynyt evoluutiossa näin pitkälle.  Riskienottokyky on sitä luokkaa että ihan hirvittää, kiksejä ja adrenaliinia ja jännitystä pitää hakea kaikesta mahdollisesta jos ei muuten ni ajaa sitten vaikka autolla ylinopeutta.

Vihaan ihmisiä, normaaleja sellaisia, erilaisuus on aina vetänyt mua ja muita mua kohtaan puoleensa. Agressiivinen luonne ja elämän kovettama persoona ja ulkonäkö.

Kaupan kassajonojen hitaus hirvittää ja samoin ruuhkat. sitä ärräpäätä lentää ratintakana siihen malliin että lähimmän nunnaluostarin nunnatkin laittaa korvatulpat korville.

Asiat jotka tosin kiinnostaa ja saa sen pienenkin aloitekyvyn asiaan tehtyä niin hoidan paremmin kun 100% asiat jotka ei kiinnosta on kun söis pieniä kiviä ketsupin kera, eikä aivot edes pysy siinä aiheessa vaikka kuinka yrittäisi ja tulee paniikkikohtauksenmukainen ahdistus rintaan ja mieleen, tällöin yleensä vähin äänin poistun paikalta tekemään jotain kiinnostavampaa.

Luonnossa voin vaan olla. Ajatus impulsiivisuus ja mieli on tyyni. Siksi siellä varmaan niin paljon viihdynkin.

Päihteet ja ADHD on aika liitännäinen juttu, ei sen takia että haluaisi narkata vaan siksi että pystyy pitämään itsensä kasassa helpotus siihen ajatuksien lakkaamiseen ja yleiseen rentoutumiseen ilman sätkyilyä ja sähköpupuilua on mieletön.

Jos joku sanoo että " hetki" sen on parempi olla se hetki tai menee hermo. siinä vaiheessa kuluu minuutti kerrallaan ja ahdistaa kun aivot hakee sitä hemmetin stimulaatiota jostain kokoajan.

Talvet on pahimpia kun ei oikeen pääse niin helposti liikkumaan ja luontokin on jäinen.

Kiinnostuksenkohteita olisi kymmeniä ellei satoja mutta se aloitus siihen on niin vaikea, kun tietää että ei kuitenkaan saa suoritettua sitä projektia loppuun kärsimättömyyttään.

En ole sairauteni takia millään tavalla syrjäytynyt, ennemminkin syrjässä pysynyt. Sosiaalista elämää on paljonkin mutta aina välillä palaa sillat takana ja edessä.

Jos tän pystyy hyvällä tavalla muuttamaan edukseen ja ei anna pikkujuttujen häiritä niin jopa olen iloisempi että mulla on tää ADHD kun että ei olisi. Muuten en olisi minä, elämänkokemus on kaiken a ja o näissä elämän suuremmissa ja pienemmissä mysteereissä.

Kippis ja Kulaus näin lauantain kunniaksi.